Kesän kypsyessä puutarha hehkuu kaikille aisteille
Puutarha näyttää parhaat puolensa kesän kypsyessä ja iltojen hämärtyessä. Paitsi että se tarjoaa silmäniloa, sitä voi kuunnella ja tunnustella, haistella ja maistella.
Näyttävää silmäniloa ja pitkää kukintaa
Alkukesän intensiivinen kasvuvoima tasoittuu ja kesän edetessä syyskukkijat valtaavat pihan.
Kypsän kesän näyttävimpiin kukkijoihin kuluvat hortensiat, joiden lukuisat eri muunnokset ovat näyttävyydessä vertaansa vailla. Lajikkeiden kehittämistyö on tuottanut hyviä tuloksia, sillä markkinoille on tullut uusia värivariaatioita ja entistä tanakkavartisempia pensaita, jotka jaksavat kannatella suuret ja painavat kukinnot.
Tutustu hortensioihin tarkemmin tästä
Myös syyskesän perennat ovat valmistelleet kukintansa alkamista kuin varkain. Kypsyvässä kesässä kasvienkin kiire tasaantuu, tunnelma on nyt erilainen, seesteisempi kuin alkukesän kiihkeiden, nopeiden kukkijoiden aikaan.
Kaikille aisteille
Tuoksuvan puutarhan peruskasveja ovat ryhmäruusut, joista osa on voimakkaasti tuoksuvia, osa lähes tuoksuttomia. Yrtit levittävät tuoksuaan parhaiten, kun niitä koskettelee. Siksi niitä kannattaa istuttaa oleskeluryhmien lähelle ja kosketusetäisyydelle. Perennoista esimerkiksi värimintut ilahduttavat raikkaalla tuoksullaan.
Kun puutarhan tuoksuille antaa tilaisuuden, ne avautuvat aivan uudella tavalla. Tuoksut kertovat vuodenaikojen vaihtelusta tai vuorokaudenajoista, lähistön kasveista ja jopa vallitsevasta säästä. Erityisen voimakkaita tuoksut ovatkin sateen jälkeen, jolloin toisistaan erottuvat mullan ja kuorikatteiden tuoksut, havupuiden pihka ja märkä sammal. Harjoittelemalla hajuaisti vahvistuu ja tuoksuja löytyy koko ajan lisää.
Katsuran tuoksu syntyy vasta lehtien punertuessa ja korkkiintuessa, kun ne valmistautuvat irtoamaan. Tuoksu leikittelee, sillä kun sitä etsii puun ympäriltä, se ei tule esiin. Mutta sitten aivan yllättäen, tuoksu ympäröi puun mausteisella aromillaan ja antautuu aisteillemme.
Lehtien havinaa ja heinien heilimöintiä
Alkukesällä puutarhan äänimaisemassa lehtien havina on hentoa ja tunnustelevaa. Kun puiden lehdistö kasvaa täyteen kokoonsa ja paksuuntuu, muuttuu lehtien ääni voimakkaaksi ja kahisevaksi. Tarkkaavainen huomaa, kuinka erilainen ääni lähtee koivusta ja haavasta tai metsävaahterasta ja pienilehtisestä japaninvaahterasta.
Puutarhan äänimaisema tehostuu, kun sinne istuttaa havisevia heiniä. Parhaita soittelijoita ovat leveälehtiset ja teräväreunaiset, korkeat heinät, kuten vaikkapa kastikat (Calamagrostis), norsunheinät (Miscanthus), rantavehnä (Leymus) ja viiruhelpi (Phalaris). Ne liikahtelevat tuulen rytmissä ja kahisevat mukavasti lehtien terävien reunojen hangatessa kahisten toisiaan vasten. Eikä kannata unohtaa bambuja, jotka mielellään soittelevat tuulessa lehtiään.
Koskettelu sallittu
Yhtä mukavaa kuin kasvien nuuhkiminen on niiden tutkiminen kosketellen. Lapsetkin innostuvat tutustumaan kasvien maailmaan, jos puutarhassa on pieniä sormia kestäviä kasveja. Yllä mainitut heinät ovat näistä hyvä esimerkki. Aikuisen opastuksella lapset oppivat nopeasti, miten kasveja tunnustellaan niitä vahingoittamatta.
Perhospuutarhassa
Loppukesällä voi harrastaa perhosbongailua, jos puutarhassa on paljon erilaisia kukkivia ja perhosten suosimia mesikasveja. Perhoset eivät kuitenkaan ilmesty tyhjästä. Niiden toukat tarvitsevat ravintokasvinsa kasvaakseen liihotteleviksi lentoniekoiksi. Jos pihan joka nurkka on viimeisen päälle siistittyä, ei luonnon kasveille ole sijaa. Jättämällä niittymäisiä osia puutarhaan, voi varmistaa hyönteisillekin lisääntymismahdollisuuden.
Syksyn väreissä
Samalla lailla kun mietitään kasvivalinnoissa mahdollisimman runsasta tai pitkää kukintaa, kannattaa miettiä myös ruska-ajan värejä. Parhaimmillaan ne luovat upean värien ilotulituksen ennen kuin syksy ottaa niskalenkin kasvukaudesta.
Hämärtyvässä illassa
Kasvikunnan "iltatähtiä" kannattaa suosia valaisemaan puutarhan eri osia.
Pensasryhmässä keltalehtiset yksittäiskasvit korostavat valoa ja varjoa. Keltalehtisiä muunnoksia on monia mm. pensasangervoissa (Spiraea), happomarjoissa (Berberis) ja heisiangervoissa (Physocarpus). Havuryhmän harmaa- tai keltaneulasiset lajit tuovat eloa ja monimuotoisuutta ja ne korostuvat eritoten hämärän hetkellä.
Hopea- ja sinikuuset (Picea pungens) ja niiden monet muodot toimivat hyvin havuryhmien valonkantajina. Keltaneulasia muunnoksia on tuijissa (Thuja) ja katajissa (Juniperus).
Rotevakasvuinen laikkuköynnös on pimentyvän illan valopilkku. Sen alkukesän valkoiset laikut muuttuvat kesän mittaan punerviksi.
Valoilla turvaa ja tunnelmaa
Pihan valaistus turvaa kulkijaa hämärän saapuessa. Valojen sijoittelua määritteleekin paljolti kulkuväylät ja oviaukot, joissa riittävä näkyvyys on tärkeä turvallisuustekijä. Valot suunnataan mieluummin alas kuin ylöspäin, jotta kulkija voi askeltaa vakaasti.
Mutta valaistuksella voi myös luoda tunnelmaa ja korostaa varjoja. Tunnelmavalot voivat suuntautua ylöspäinkin korostamaan vaikkapa jyhkeän puun mahtavuutta tai perennapenkin runsautta. Suuntaamisessa kannattaa olla tarkkana, että ei häikäistä pihapolulla kulkijaa tai naapuria.
Teksti: Tuuli Järvinen, Puutarhamyymälä Muhevainen Oy
Kuvat: Tuuli Järvinen ja Pixabay
Aiheeseen liittyvää
Pihasta puutarhaksi hyvällä suunnittelulla
Puutarhassa ovat oikeat kasvit paikoillaan
Havukasvit pihan suunnittelussa
Hopeakuusen leikkaaminen? Asiantuntija vastaa
Käytännön vinkkejä huonekasvien kasteluun
Kierrätäthän paristotkin?
Luetuimmat
Uusimmat